Näin naapurissa ja muita pääsiäisajatuksia

Meidän perheessämme olemme viettäneet useamman pääsiäisen Ruotsin talviurheilukeskuksissa, jotka itse asiassa vaativat vähemmän ajamista kuin omat Lapin kohteemme. Kuuluisa Åren alue esimerkiksi sijaitsee suurin piirtein Vaasan korkeudella, joten lautta – auto – yhdistelmällä pärjää vähemmällä ajamisella. Tänä vuonna flunssa iski ja keli oli monena päivänä kurja, joka johti siihen että kulutin paikallisia uutisia yllin kyllin. Huomiota herättävin uutinen oli, että ruotsalaiset syövät henkilöä kohden eniten karkkeja maailmassa, noin 17 kg/ henkilö/vuosi. Sitä äimisteltiin ja sitä minä myös ihmettelen. – Etteivät siis amerikkalaiset johda, mutta ehkä he johtavat junk foodsin liigassa? Eivätkä Keski-Euroopan entisen itäblokin maat, joista minulla on muistikuva että harvoja mahdollisia tuomisia olivat makeiset ja suklaa. Mutta onneksi ruotsalaiset päihittivät meidät suomalaiset tässä lajissa!

Radiossa haastateltiin kioskinpitäjää, joka totesi että heti huonon sään sattuessa karkin myynti piristyy. Vakavasti ottaen irtokarkkien uusi myyntitapa, jossa asiakkaat itse kauhalla ottavat karkkeja, on varmaan lisännyt kulutusta. En nyt kuitenkaan ehdota, että karkit suljettaisiin johonkin asiakkailta piiloon, mutta varmaan sellainenkin esitys tehdään.

Jos meillä Arlan maidosta johtuen syntyi ns. maitosota, niin voidaan todeta että ruotsalaisilla munantuottajilla oli samanlaisia tunteita suomalaisia veljiään kohtaan. Ruotsissa on lopetettu kanahäkit, kun taas meillä siirtymäkausi kestää vielä vuoteen 2011. Sen takia koetaan, että suomalaiset munat kilpailevat epärehellisin keinoin, kanojen kustannuksella ruotsalaisilla markkinoilla! Mutta etu poistuu siis nopeasti.

Kuten kaikkialla muuallakin kehittyneissä maissa ns. functional foods – terveysvaikutteiset elintarvikkeet herättävät myös Ruotsissa paljon keskustelua. Myynnissä löytyy siellä kananmunia, joista väitetään että ne ovat terveellisiä, koska kanoille on syötetty rehua, johon on lisätty Omega 3 – rasvahappoja. Minä en osta tätä väitettä ja niin eivät tehneet myöskään asiantuntijat. Mielenkiintoista kuitenkin on, että siipikarjasektori on iloinnut siitä, että kananmunat ovat päässeet kolesteroli-pannastaan. Kananmunan syönti siis lisääntyy.

Yksi merkillisimmistä kertomuksista Ruotsissa liittyi siihen, että eräs luomukauppa ei saanut myydä tarkastamattomia munia luomuviljelijän tilalta, mutta jos kauppa osti kanat ja siirsi munien myynnin kaupan ulkopuolelle jalkakäytävälle, niin silloin myynti ei enää ollut kielletty! Että kyllä

naapurissakin osataan byrokratian kiemurat.

Onko Thorsilla aina ruoka mielessä, joku voi kysyä tämän kirjoituksen johdosta. En pyrikään vastaamaan siihen, mutta totean että näillä havainnoilla olen virittäytynyt keskusteluun hallituksen tuoreesta selvityksestä elintarviketurvallisuudesta. Voimme olla onnellisia, että meillä, niin kuin Ruotsissakin on erittäin hyvä tilanne salmonellan torjunnassa ja muutenkin hyvä turvallisuustilanne. Mutta kanamyynti-esimerkki, tilateurastamojen mahdoton tilanne ja kaikki säännöt, joita on luotu sellaisella tavalla, että vain suuret yritykset selviävät, antavat aiheen kysyä: olemmeko menneet liian pitkälle?

Olen tänä talvena seurannut läheltä uusien kahvilayrittäjien kamppailua, ja monta kertaa en ole tiennyt pitäisikö nauraa vai itkeä. Vain suuret pärjäävät, näin säännöt on laadittu! On hyvä, että ystävä Sirkka-Liisa Anttila on antanut toimeksiannon työryhmälle selvittää asioita pienen yrittäjän kannalta.

Ja selvityksen jälkeen ehkä sitten mekin saamme Helsinkiin samanlaisen palvelun kuin nyt on saatavilla esimerkiksi Tukholmassa Handlat&klart firmassa, joka toimittaa kotiin tarvikkeet ohjeineen viikon aterioiksi. Palvelu säästää perheitä monelta kireältä tilanteelta.

PS: Valtuustoryhmässäni käymme vilkasta keskustelua siitä, miten voimme turvata Kauppahallin yrittäjien tulevaisuuden. Moni asia remontista on vielä auki, mutta siellä yrittäjinä ja hengen luojina toimineet yrittäjät ovat todella tärkeä osa kaupunkikulttuuriamme.

Töölöläinen 11.4.2010