Pohjoismainen koordinointi nostaa Pohjoismaat EU:n edelläkävijäalueeksi

Pohjoismaalaiset ottavat portaissa eripituisia askeleita. Näin voisi päätellä ainakin maiden toisistaan poikkeavien rakennusmääräysten perusteella.

Saattaa vaikuttaa ristiriitaiselta, että Pohjoismaiden standardeissa ja määräyksissä on eroja, vaikka edellytykset ovat hyvin samankaltaiset. Eroja syntyy muun muassa siitä syystä, että maat eivät koordinoi keskenään EU-direktiivien täytäntöönpanoa eivätkä kansallista lainvalmistelua. Pohjoismaiden on myös aika näyttää tietä muulle EU:lle tekemällä aloitteen uusista pohjoismaisista standardeista, joita voidaan myöhemmin soveltaa myös muissa EU-maissa.
Tavallista talopakettia ei voi nykyään myydä toiseen Pohjoismaahan ilman kansallisten säädösten mukaan mukautettuja yksityiskohtia. Talonvalmistajan on muutettava askelmien korkeutta, käytävien leveyttä, lattian jäykkyyttä ja kylpyhuoneen pinta-alaa. Tämä aiheuttaa talonvalmistajille ylimääräisiä kustannuksia, jotka viime kädessä jäävät ostajan maksettavaksi.
EU-jäsenyys tai Eta-sopimus sitoo kaikki Pohjoismaat tiukasti Euroopan unioniin. Tämä tarkoittaa sitä, että Pohjoismaat ovat useimmilla alueilla osa EU:n sisämarkkinoita. Pohjoismaat ovat EU-sidoksensa vuoksi velvollisia noudattamaan unionin tasolla laadittuja asetuksia ja direktiivejä. Sen vuoksi niiden on pyrittävä aktiivisesti EU-määräysten soveltamisen yhdenmukaisuuteen. Monet EU-direktiivit antavat kuitenkin maille runsaasti pelivaraa yksityiskohdissa ja soveltamisessa.
Talonrakennusesimerkki kuvaa nimenomaan sitä, mihin tämä voi johtaa. Pohjoismaat voisivat tässä toimia tiennäyttäjinä juuri parantamalla keskinäistä koordinointiaan. Maat voisivat sekä koordinoida keskenään EU-direktiivien täytäntöönpanoa että luoda tulevaisuuden standardeja koko EU:lle sopimalla ensin uusista pohjoismaisista standardeista. Mutta Pohjoismailla ei ole mitään syytä jäädä kädet ristissä odottamaan Brysselin direktiivejä. Niistä voisi tulla ”standard makers” sen sijaan että olisivat ”standard takers”. Olemalla askeleen edellä voimme lisätä markkinaosuuksiamme ja sen myötä kasvua.
Esteistä on päästävä eroon, jotta Pohjoismaista voisi tulla vahvasti toimiva ja dynaaminen kasvualue. Ihmisten on voitava muuttaa, käydä työssä, opiskella ja harjoittaa liiketoimintaa yli rajojen kaikkialla Pohjoismaissa ilman väliinputoamisen, epäselvyyksien ja turhien kustannusten vaaraa. Muiden maiden kanssa käydään armotonta kilpailua.
Pohjoismaisen koordinoinnin lisääminen asettaa kuitenkin Pohjoismaille suuria vaatimuksia monilla eri tasoilla. Sekä hallitusten, viranomaisten että toimialojen on ryhdyttävä noudattamaan uusia ajattelu- ja toimintatapoja. Kansallisten EU-neuvottelijoidemme tulisi jo nyt koordinoida käytäntöjään niin, että Pohjoismaiden ääni kuuluisi paremmin jo ennen EU-direktiivien lopullista hyväksymistä. Ei ole mitään syytä olla toimimatta ennakoivasti. Meidän ministerien on tehtävä kaikkemme luodaksemme Pohjoismaihin uuden käytännön – kaikkien yhteiseksi parhaaksi.

Uusien suuntaviivojen lähtölaukaus on pohjoismainen lainsäädäntökonferenssi, joka järjestetään Tivolin konferenssikeskuksessa Kööpenhaminassa 16.–17. marraskuuta 2010. Siihen osallistuu suuri joukko virkamiehiä, jotka vastaavat Pohjoismaiden kansallisen lainsäädännön valmistelusta.

Ongelmaan on kiinnitetty kuluneen vuoden aikana huomiota poliittisella tasolla. Nyt on tullut aika tehdä EU-lainsäädännön täytäntöönpanon pohjoismaisesta koordinoinnista itsestäänselvyys virkamiesten parissa.

Astrid Thors Maahanmuutto- och Eurooppaministeri, Suomi

Karen Ellemann, Ympäristö-ja Pohjoismainen yhteistyöministeri, Tanska