Kauppahallimme on Maailman Paras!

Tällä kertaa emme pysty yhtä tarkasti kuin Newsweekin tutkimuksen osalta laskemaan ja mittaamaan, onko tulos tieteellisesti oikea; ehkä tulos jopa oli kauhistelemani lukijaäänestyksen tulos. Mutta olkoon mitä on, tällä tavalla Helsinki on taas saanut veto-apua markkinoinnissa ja toivottavasti tulos tuo tänne uusia turisteja.

Olemme siinä onnellisessa tilanteessa, että Helsingissä on mainio Tietokeskus, joka parasta aikaa viettää 100-vuotisjuhlaa. Aiemmin Tietokeskus kulki nimellä Tilastokeskus ja keskuksen johdossa on ollut ja on legendaarisia helsinkiläisiä, nyt johtajana Asta Manninen. Meitä yhdistävät juuret samassa kauniissa kunnassa Pohjanlahden rannalla; Oravaisissa – kunta, jota ei enää ole. – Viimeinen lause ei ole Edith Södergran- muunnosta muunnoksen vuoksi (Landet som icke är), vaan kunta lakkasi itsenäisenä viime vuodenvaihteessa.

On erittäin arvokasta, että näin pitkällä janalla meillä on tietoa kaupunkimme kehityksestä, mutta ennen kaikkea asukkaiden, yritysten ja yhteisöjen tilanteesta. Tietokeskus julkaisee esimerkiksi aineistoa liittyen työllisyyteen ja työllistymiseen.

Eri yhteyksissä Tietokeskus on tuottanut tutkimuksia, jotka kertovat kaupungin alueiden erilaisuudesta; jopa ns. segregaatiosta: tulotaso, työttömyystaso, toimeentulotukien saajien osuus, vuokra-asuntojen osuus ja maahanmuuttajien osuus.

Tieto tuottaa joskus tuskaa; näin voi sanoa. Tietokeskuksen tiedot kertovat osittain sitä, mitä me ennestään vaistoamme; mutta mustana valkoisella emme voi sitä välttää. Tieto haastaa päättäjiä löytämään entistä parempia keinoja esim. taata että kaikissa kouluissa on samat edellytykset edetä opinnoissa.

Tämä tavoite vaatii tietenkin voimavaroja – mutta tunnetaanko täällä Helsingissä riittävästi Tukholman Rinkebyn esimerkkiä? Alueen koulu on nyttemmin Ruotsin koulujen parhaimmistoa ja Nobel-palkitut käyvät innokkaasti siellä. Mario Vargas Llosa on nyttemmin mainostanut koulua kaikkialla, missä hän kulkee. Sinne saatiin voimavaroja siten, että kaupungin toimet siirrettiin kouluun; ei erillistä nuorisotaloa, ei erillistä sosiaalivastaanottoa jne. Koulu keskellä kylää.

Yhteistyö yli sektorirajojen on Suomessa ja Helsingissä hyvin vaikeata – johtuuko se jostakin menosäännöistä ja laskennasta? Sen olemme kokeneet karvaasti, kun Kulttuurikeskus vetäytyi niin sanotusta Rastiksesta.

Kuntalaisille on määrätietoisesti säädetty yhä enemmän valinnanmahdollisuuksia, ja muutaman vuoden kuluttua myös terveydenhoidossa tämä vapaus tulee voimaan. En kuitenkaan usko, että vain se muutos auttaa korjaamaan tilannetta, joka vallitsee Helsingissä. Meillä on kolme rinnakkaista terveydenhoitojärjestelmää: kunnallinen, yksityinen ja työterveyshuolto. Kunnalliset terveyskeskukset kamppailevat suurien vaikeuksien kanssa. Uskon, että terveydenhuollossa olisi korkea aika katsoa miten esimerkiksi Hollannissa on järjestetty talousvastuu ja valinnanvapaus – tavalla, jossa hoitohenkilökunta pyrkii ennaltaehkäisemään sairauksia.

Mutta nykyjärjestelmässä toisen asteen koulutuksen valinnanvapaus tuottaa valitettavasti tuloksen, jossa ilman varsinaista koulutuspaikkaa on jäänyt noin 300 – 400 nuorta, vaikka tällä hallituskaudella paikkoja on lisätty. – Miksi näin: koska muualta tulleet parempine todistuksineen ”vievät” paikat meidän nuoriltamme. Vaikka nuoret eivät saa varsinaista jatkopaikkaa toisella asteella, on heille järjestetty kymppiluokkaa, nuorisopajaa jne. Mutta varsinaiseen ammattiopetukseen tai lukioon eivät ole päässeet.  Näin ei voi olla, arvokasta oppimisaikaa menee hukkaan.

Tilanne on korjattava siten, että Helsingin seudun opetuksenjärjestäjät saisivat päättää aloituspaikoista vapaasti. Tällainen vapaus olisi maan mittasuhteissa aika pieni muutos, mutta auttaisi ehkäisemään syrjäytymistä.

Töölöläinen   9.3.2011