Kevättä ilmassa

Tätä kirjoittaessa Suomen liput on juuri nostettu salkoon kansallisen veteraanipäivän kunniaksi. Monilla paikkakunnilla valmistaudutaan juhlapäivän viettoon. Juhliin osallistuu entistä harvempi veteraani, mutta sitä tärkeämpää on, että me muut muistamme heidät ja miksi he taistelivat.

Äskettäin päättyneen vaalikampanjan tärkeimpiä tapaamisia oli tapaaminen Tienhaaran veteraanin kanssa, joka on viimeinen komppaniansa elossa oleva. Hänen kohtalonsa askarruttaa minua vieläkin; hän on jo monta vuotta ollut vaimonsa omaishoitaja, eikä itse ole päässyt kuntoutukseen. Hän ei ole mukana järjestöissä eikä vaikuttanut siltä, että kaupunkimme olisi auttanut heidän perhettään kovinkaan paljon. Monessa mielessä tämä henkilö edusti sellaista sisukkuutta, joka on vienyt maatamme eteenpäin monessa haastavassa tilanteessa.

Tällaisen vaalituloksen jälkeen voisi uskoa, että minä en pidä vaalikampanjoista – mutta tilanne on päinvastainen – silloin pääsee todella kertomaan miten itse oivaltaa asiat sekä oikomaan vääriä käsityksiä. Mutta huomaa myös miten jotkut urbaanit legendat leviävät ja ovat saaneet juurtua ja olla vääristämässä mielipiteitä. Entistä suurempi haaste on saattaa kansalaisten tietoon oikeaa faktaa yhteiskunnastamme tilanteessa missä tiedonsaantikanavat ovat entisestään lisääntyneet ja pinnallistuneet.

Moni kansalainen varmaan kyllästyi tv-kanavien välittämiin vaalikeskusteluihin, koska ne illasta toiseen toistivat samoja teemoja. En muista nähneeni yhtä ainuttakaan ohjelmaa, jossa syrjäytymisen syistä olisi keskusteltu kunnolla. Ja on mielenkiintoista huomioida että perussuomalaiset, joiden on kerrottu edustavan unohdettua kansaa, ei eduskunnan valiokuntapaikkoja jaettaessa ottanut vastuuta yhdestäkään valiokunnasta, jossa tarkastellaan köyhyyttä, vaan ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä kunnat ja maahanmuutto olivat heille tärkeämpiä! (kehotan myös lukemaan Helsinki Timesin arviota vaalituloksesta; monessa mielessä erittäin hyvä)

Kirkon kokoaman ns. Köyhyystyöryhmän muutamat esitykset tältä viikolta ovat sitäkin mielenkiintoisempia. Yksi niistä käsittelee alkoholin kulutuksen vähentämistä. Valitettavasti pääkaupungin suurin suomenkielinen lehti kiinnitti kaiken huomionsa siihen, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL oli jäänyt ryhmästä pois ja miksi se oli jäänyt pois eikä nostanut esille varsinaisia esityksiä. Ryhmän tarkoituksena on luonnollisesti se, että osa esityksistä ehtisi vielä hallitusohjelmaan tai että teema näkyisi siinä. Valitettavasti politiikoille jää aika vähän aikaa, ja vielä tällaisen vaalikampanjan jälkeen, jossa aihe jää sivurooliin, sulatella esityksiä.

Itse jäin kaipaamaan työryhmän esityksestä oluen ja siiderin alkoholipitoisuuksien laskemista. Pitoisuudet ovat meillä korkeammat kuin läntisessä naapurimaassamme ja moni meistä on kokenut miten niiden kulutus johtaa alkoholisoitumiseen. Ne työpäivät ja työvuodet jotka menetämme alkoholin ja huumeiden käytön johdosta ovat käsittämättömän suuret. Yhtä vaikeaa on rakentaa menestyksellistä alkoholipolitiikkaa – hintojen korotukset johtavat helposti viinaralliin ja kiellot tekevät hedelmästä entistä houkuttelevamman. Siksi juuri pitoisuuksien laskeminen olisi toteuttamiskelpoinen ja niin tärkeä osa tulevaa hallitusohjelmaa.

Ensi viikolla tiedämme enemmän kuka sitä ohjelmaa kirjoittaa, miten yksityiskohtainen ohjelma tulee olemaan sekä monta muuta seikkaa joista politiikan kannunvalajat tällä hetkellä työllistävät itsensä. Kannunvalanta kun on niin kivaa ja helppoa verrattuna asioiden analyysiin – sen jo Ludvig Holberg tiesi teoksessaan ”Den politiske kandestöber” jonka sain varoitukseksi liiasta politiikan tekemisestä eräältä vanhalta töölöläistuttavaltani jo vuosikymmeniä sitten.

Olenko sitten ottanut siitä oppia on muiden arvioitava.

Mutta kaikesta huolimatta, nyt ihana kevät on tullut kaupunkiimme, rannat ovat entistä paremmassa kunnossa monessa kaupunginosassa ja saamme myös nauttia muutamasta ihanasta uudesta kahvilasta.

Kyllä se siitä!

Töölöläinen   27.4.2011