Vaihto-oppilastoiminta osana kansainvälistyskasvatusta

AFS  60 vuotta

AFS 60 vuotta

Ministeri Astrid Thors

Opiskelijavaihto alkoi yliopistovaihtona Yhdysvaltain ja Euroopan välillä kohta toisen maailmansodan jälkeen. Aloitteen tekijöinä olivat AFS-järjestön amerikkalaiset vapaaehtoiset ambulanssinkuljettajat, jotka olivat kokeneet sodan kauhut Euroopassa ja halusivat edistää rauhan ja yhteisymmärryksen kehittymistä maailmassa. Suomi liittyi aktiivisena maana  mukaan tähän yhteistyöhön vuonna 1948.

Yliopistovaihdoista siirryttiin vähitellen lukioikäisten vaihtoon. Kun ensimmäiset neljä suomalaista AFS- ”stipendiaattia” lähti maailmalle 1948, he eivät osanneet odottaa, että 60 vuotta myöhemmin Suomen AFS-järjestö lähettää ja vastaanottaa yli 400 nuorta vuosittain, mikä on enemmän kuin keskikokoisen lukion oppilasmäärä.

Yksi vaihto-oppilastoiminnan keskeinen piirre on perheessä asuminen – ja kun se kestää useimmiten vuoden – on sillä todella suuri vaikutus sekä nuoriin että perheisiin. Puhumattakaan näistä enemmän välineellisistä arvoista kuten kielitaidon kasvusta, sosiaalisten valmiuksen lisääntymisestä sekä elinikäisten kontaktien luomisesta. Näin toteutuu parhaiten kielen oppiminen ja kulttuurivaikutteiden syvällinen omaksuminen.

Keskikoulussa minä olin vakuuttunut että lähtisin myös vaihto-oppilaaksi. Olihan isäni ollut jonkinlaisella uraa-uurtavalla kurssilla Isossa-Britanniassa kesällä 1939. Mutta sitten harrastukset ja muut tekijät pitivät kotisuomessa ja osallistuin lähinnä kielikursseille Englannissa ja ranskankielisessä Sveitsissä – mutta nämä kurssit olivat hyvin monikulttuurisia ja olin hyvin harvoja suomalaisia näillä kursseilla. Kielitieteilijä-isä ohjasi minut nimenomaan Sveitsiin, koska siellä hänen mukaansa puhuttiin kauneita ranskaa – mutta liekö syy maa-valintaan kumminkin halu pitää tytär poissa ranskan synneistä ?

Näilläkin kursseilla asuttiin perheissä – ja se myös avarsi silmiä tapojen erilaisuudelle. Yhdessä perheessä jossa asuin oli kyllä väritv – mutta ei puhelinta, joka meillä silloin oli myös kesäasunnossa – Ei ollut samanlainen connecting people kansa ! Syntyi myös elinikäisiä tuttavuuksia – eräs ystäväni on nyt Viron, mutta valitettavasti ei Suomen konsuli Turkin Izmirissä.  

SUOMESSA KANNUSTETAAN JA TUETAAN LUKIOIKÄISIÄ NUORIA KANSAIVÄLISTYMÄÄN

Vaihto-oppilastoiminta on  siis yksi kansainvälistämisen vanhimpia muotoja.  Suomessa opetusministeriö on tukenut taloudellisesti vaihto-oppilastoimintaa ja sen kehittämistä. Tuki on ollut tarpeen stipendien jakamiseksi niille, joiden lähdölle taloudellinen tuki on kynnyskysymys. Suomessa on voitu ulottaa toiminta maan kattavaksi ja saada tasoitettua sosiaalisia eroja.

Vanhempien taloudellinen ja henkinen tuki on merkitykseltään erittäin suuri. Uskon että vanhemmat kokevat sijoituksen ulkomaille lähtevään lapseensa kannattavana ja ottavat perheeseensä vaihto-oppilaan erinomaisena tilaisuutena kokea globalisoituminen myönteisenä elämyksenä.

Talouselämä on  myös ollut pitkään tukemassa stipendein oppilasvaihtoa uusiin maihin. Kansainvälisten yritystemme yhteiskuntavastuuseen tämä luontuu erinomaisesti.

Koulujen panostusta ei voi unohtaa tässäkään yhteydessä. Rehtoreiden ja yhdysopettajien tuki ja aktiivinen yhteistyö on  ensiarvoisen tärkeätä oppilasvaihdon toteutumiseksi. Eikä ole olleenkaan harvinaista opettajien ja rehtoreiden kommentit ulkomaisista oppilaista, jotka vuoden aikana oppivat hallitsemaan myös vaikeaksi mainitun suomen kielen. 

Vaihto-oppilasjärjestelmällä on yksinkertaisesti hyvä brändi!

Ympäri Suomea AFS:n työtä tukee lähes pari tuhatta vapaaehtoista, jotka uurastavat pyyteettömästi vaihto-oppilaiden ja isäntäperheiden tukemisessa ja auttamisessa kaikissa tilanteissa. Niin ikään vaihto-oppilastoiminnan alumnitoiminta on keskeistä ja edesauttaa toiminnan vaikuttavuutta ja pysyvyyttä. 

Suuri kiitos heille ja erityisesti teille kaikille, jotka olette tulleet tähän tilaisuuteen tänne Helsinkiin.

EU – alkoi hiili- ja teräsliitosta – mutta EU:n perustaja-isistä muutama on myöhemmin todennut että olisi ehkä tullut syytä  aloittaa opiskelija – ja kulttuurivaihdosta – siten syntyy syviä siteitä kansojen välillä. Etenkin tässä tilanteessa kun muukalaisviha on verrattain voimakkaassa nousussa Euroopassa – kaikenlainen kanssakäymisen lisääminen on välttämätöntä. On varmistettava että kaikille nuorille, sosiaalitaustasta  ja koulutuksesta riippumatta on mahdollisuuksia oppia tuntemaan toisia Euroopan maita ja naapuruusalueemme maita. 

EU –jäsenyyden myötä vaihto-oppilastoiminnan lisäksi on mukaan tullut EU:n ohjelmat jotka kannustavat vaihtoon ja jotka ovat arkipäivää Suomen kouluissa aina esi- ja perusopetuksesta korkeakouluihin saakka. Myös Pohjoismaisessa yhteistyössä Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittamassa Nordplus-ohjelmassa on aina haluttu tukea pohjoismaista oppilas-, opiskelija ja opettajavaihtoa kaikilla koulutuksen asteilla ja nyt vjuodesta 2008 eteenpäin tähän yhteistyöhön osallistuvat myös kaikki Baltian maat.

Vuodesta  2010 EU:n Comenius –ohjelmaa alkaa tukea yksilöllistä oppilasliikkuvuutta, jolloin suomalainen nuori  voi lähteä opiskelemaan toiseen Euroopan maan kouluun 3 –kk – 1vuodeksi ja saada tukea matkoihinsa – korostuu  edelleen vaihto-oppilasjärjestöjen antama mahdollisuus vaihtoon  Euroopan ulkopuolisten maiden kanssa. 

Suomi on myös suosittu korkea-asteen opiskelumaa. Tilastoja on monenlaisia, mutta pitkään on ollut tilanne että tänne tullaan enemmän muista EU-maista kuin mitä täältä lähtee suomalaisia muualle opiskelemaan EU:n vaihto-ohjelmien kautta. Myös englanninkieliset opetusohjelmat suomalaisissa ammattikorkeakouluissa ovat verrattain suosittuja.

Yhden tilaston mukaan Suomeen tuli 2006 yhteensä 9 200 kansainvälistä opiskelijaa, ja siinä oli 20 % nousu edellisestä vuodesta.

 Suomi on opiskelumaana vetovoimainen – verrattuna moneen muuhun maahan meillä on kuitenkin opiskelija-asuntoja ja järjestelmä paikallaan. Ja opinnoista ei joudu maksamaan. Mutta vetovoimaisuudesta huolimatta moni täällä opiskellut ei kuitenkaan jää tänne tai ei löydä täältä opiskelupaikkoja. Ulkomaalaisten opiskelijoiden oikeutta tehdä työtä on laajennettu, mutta ei se paljon auta jos esim AMK:n opiskelijoista 28 % jää ilman pakollista harjottelupaikkaa – tähän on monta syytä – ei vain kielitaidon puute.

Toisaalta tutkijoista ja korkeakouluväestä vain muutama prosentti on toistaiseksi opiskellut – joten korkeakoulujen todellisessa kansainvälisyydessä on edelleen paljon tehtävät. Samoin on opetusministeriön kansainvälistämisstrategiassa paljon pohdittavaa – onko yksi keino lisätä opiskelijoiden tänne jäämisen todennäköisyyttä, että lisätään kotimaisten kielten opetusta kansainvälisissä opetusohjelmissa ? 

Korkeakoulujen kansainvälisyysohjelma tai strategia, tuleva innovaatiostrategia sekä maahanmuutolla on monta yhtymä pintaa, eikä saa olla niin että kun puhutaan kansainvälisyydestä silloin tarkoitamme suomalaisten toimintaa, ja kun puhutaan monikansallisuudesta silloin tarkoitamme toimintaa johon vain maahanmuuttajat osallistuvat. – Mutta tästähän on poikkeuksena esim tänään esiintyvä Kassandra !

Suomeen virtaa myös enenevässä määrin kansalaisia muista maista. Heidän kotouttamisensa ja sekä työelämään että sosiaaliseen yhteistyöhön mukaan ottamisensa vaatii meiltä osaamista ja uusia asenteita. Jos olemme itse kokeneet avoimmuutta ja lämpöä vaihto-oppilasvuotemme aikana tai toimineet nuoren isäntäperheenä täällä Suomessa, ymmärrämme varmaan suhtautua maahanmuuttajia ja heidän tarpeitaan. Tänne tulijat eivät ole pakolaisia tai työntekijöitä – he ovat kanssaihmisiä sosiaalisine ja muine tarpeineen. 

Myös koulu kohtaa uusia haasteita. Suomalainen koulu josta olemme saaneet ylpeillä, erityisesti johtuen kärkitilastamme ns PISA-tutkimuksissa. Mutta yksi tekijä on kuitenkin jäänyt huomioimatta PISA-tutkimuksissa. Suomessa ero tyttöjen ja poikien tekstien ymmärtämisessä on kaikkein suurimpia – tämä on huolestuttava tekijä josta ei ole puhuttu tarpeeksi. Tähän liittyen poikien työllistymisasteen aleneminen tällä vuosituhannella on myös huolestuttavaa.

Traagiset ampumatapaukset Tuusulan Jokelassa ja Kauhajoella ovat saaneet paitsi paljon kansainvälistä julkisuutta,suomalaiset hyvin mietteliäiksi.

Mitä yhteiskunnassamme on tapahtumassa ? Miksi on nuoria jotka kokevat sellaista vihaa ? Mikä on mennyt vikaan. 

Traagisten tapahtumien jälkeen Suomea ei enää koeta niin turval-lisena maana kuin aiemmin. Nyt on kaikin voimin ponnisteltava että luottamus turvallisuuteen palaa. Ensisijaisen tärkeää on että me kuuntelemme mitä lapsemme kertovat, että kaikilla lapsilla ja nuorilla on tunne että heitä nähdään ja huomioidaan ja että heistä huolehditaan.

Mutta on myös panostettava yhteisöllisyyden lisäämiseen:

  • jokaisessa koulussa tulee olla johtokunta jolla on todellista vaikutusvaltaa – ja joka kuulee oppilaita
  • vanheimpain yhdistys on erittäin tärkeä
  •  ja tulee olla mahdollista kerätä varoja toimintaan joka liittyy kouluun, esim retkiin ja teatteri-esityksiin.

Nyt on lopetettava sellaiset väärät ajatukset että keräykset merkitsevät epä-tasa-arvoa – ne voidaan järjestään niin ettei sitä synny. Ja näennäisen tehokkuunden nimissä ei saa vähentää luottamustoimia kouluissa ja kunnissa. Samoin koulujen on oltava avoimempia kaikelle yhdistystoiminnalle. Ja yleishyödyllisyyttä on muutenkin vaalittava – ei estettävä verotuksen keinoin.

Hyvät ystävät, hyvä juhlayleisö.

AFS on vanhin vaihto-oppilasjärjestö, ja se on kyennyt kasvattamaan volyymejään jatkuvasti ja laajentamaan toimintaansa uusiin maihin. Organisaation sisäisissä laatuvertailuissa Suomi sijoittuu kärkimaihin. Se antaa luottamusta siihen, että jatkossakin täällä olevat ulkomaalaiset vaihto-oppilaat kokevat onnistuneensa ja maailmalle palaa tyytyväisiä oppilaita kertomaan kokemuksistaan.

 60-vuotista toimintaansa juhlivalle AFS:lle toivotan menestystä sen kasvatustyössä ja kansainvälisen yhteistyön lujittamisessa. Kiitän lämpimästi vielä kerran teitä vapaaehtoisia, jotka olette antaneet aikaanne ja jaksaneet tehdä ja tukea tätä arvokasta nuorisotyötä. Toivottavasti työ on antanut myös teille monia ilon ja onnistumisen hetkiä.