Pohjois-Afrikan tilanne, Schengen-alueen laajeneminen ja perusoikeuskirjan täytäntöönpano esillä EU:n oikeus- ja sisäasiainministereiden neuvostossa 24.-25.2.2011

EU:n oikeus- ja sisäasiainneuvosto kokoontuu torstaina 24. ja perjantaina 25. helmikuuta Brysselissä. Suomea kokouksessa edustavat sisäasiainministeri Anne Holmlund, maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors, Suomen pysyvä EU-edustaja, suurlähettiläs Jan Store ja oikeusministeriön kansliapäällikkö Tiina Astola.

Ministerit keskustelevat Pohjois-Afrikan tilanteesta ja sen johdosta tehtävistä toimenpiteistä, jotka liittyvät alueen ihmisoikeustilanteeseen, Eurooppaan suuntautuviin maahanmuuttovirtoihin ja Euroopan unionin sisäiseen turvallisuuteen. Suomi pitää tärkeänä selkeän tilannekuvan muodostamista ja katsoo, että tilanne edellyttää erilaisia lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteitä.
 
Sisäasiainministerien on tarkoitus hyväksyä neuvoston päätelmät Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamista koskevasta tiedonannosta. Komissio esittelee direktiiviehdotuksen, joka koskee matkustajarekisteritietojen käyttämistä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden ennalta ehkäisemiseen. Lisäksi komissio esittelee Länsi-Balkanin maita koskevan viisumivapauden jälkeistä aikaa koskevan seurantamekanismin ja Frontexin pääjohtaja esittelee viraston työohjelman sekä kertoo viraston koordinoimasta toiminnasta erityisesti Kreikan ja Turkin välisellä rajalla. Ministerit saavat tilannekatsauksen Bulgarian ja Romanian liittymisestä Schengen-alueeseen.
 
Maahanmuuttoministerit käsittelevät Kreikan elokuussa 2010 julkaistua kansallista maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita koskevaa toimintasuunnitelmaa ja EU-Turkki takaisinottosopimusta. Lisäksi Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) uusi pääjohtaja esittelee viraston toimintaa. Neuvosto keskustelee YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun António Guterresin kanssa pakolaisten asemaa koskevan Geneven yleissopimuksen 60-vuotispäivän johdosta.
 
Oikeusministereiden on tarkoitus muun muassa hyväksyä EU:n perusoikeuskirjan tehokasta täytäntöönpanoa koskevat päätelmät. Päätelmissä korostetaan päätöksentekomenettelyjen kehittämistä siten, että perusoikeudet huomioidaan koko unionin lainsäädäntöprosessin ajan. Suomi korostaa mm. EU:n perusoikeusviraston asiantuntemuksen hyödyntämistä lainvalmistelussa.
 
Oikeusministereiden tarkoituksena on hyväksyä myös päätelmät, joilla valmistaudutaan EU:n tietosuojalainsäädännön uudistamiseen. Komission lainsäädäntöehdotuksia uudistuksen toteuttamiseksi odotetaan touko-kesäkuussa. Komissio esittelee kokouksessa myös uuden lainsäädäntöehdotuksen tuomioistuimen toimivaltaa ja tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevan Bryssel I –asetuksen uudistamiseksi.
 
Lisätietoja: sisäasiat: ylijohtaja Laura Yli-Vakkuri, 071 878 8250, erityisasiantuntija Marja Kartila, EUE, +32 2 2878 504, erityisasiantuntija Mika Rytkönen, EUE, + 32 2 2878 527
 
maahanmuuttoasiat: erityisavustaja Thomas Bergman, 071 878 8212, ylijohtaja Laura Yli-Vakkuri, 071 878 8250, erityisasiantuntija Wivi-Ann Wagello-Sjölund, EUE, +32 2 2878 420
 
oikeusasiat: neuvotteleva virkamies Eeva Aittoniemi, 09 1606 7896, 040 749 0465, sekä erityisasiantuntijat Mikko Monto, EUE, +32 2 2878 594, +32 475 751 495 ja Tiina Kangas-Alku, EUE, puh. +32 2 2878 431, GSM +32 477 732 698
 
Lisätietoa EU:n neuvoston Internet-sivuilla:
Neuvoston kokousten julkista osuutta ja tiedotustilaisuuksia voi seurata verkossa. Lisäksi neuvoston sivuilta löytyy kokouksissa julkisina käsiteltävien asioiden asiakirjat ja muuta aineistoa.
 
Council Live (englanniksi): http://www.consilium.europa.eu/videostreaming
 
Lisätietoa oikeus- ja sisäasioiden neuvostosta ja aikaisempia lehdistötiedotteita:
 
http://www.consilium.europa.eu/cms3_fo/showPage.asp?id=249&lang=fi
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors toteaa, että Suomen on arvioitava linjaansa turvapaikanhakijoiden Kreikkaan palautusten osalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tämän päivän päätöksen takia.
– Olemme odottaneet EIT:n päätöstä asiassa. Suomi ei ole palauttanut niin sanotun Dublin-asetuksen perusteella Kreikkaan alaikäisiä, yksin tulleita hakijoita eikä haavoittuvassa asemassa olevia. EIT:n päätös koskee täysi-ikäistä hakijaa, joten meidän täytyy nyt tutkia, tuleeko Suomen tarkistaa linjaansa tältä osin. Päätös täytyy käydä tarkasti läpi ja katsoa sen perustelut. Euroopan ihmisoikeussopimus sitoo Suomea, joten myös Kreikkaan palauttamisten osalta Suomen on noudatettava linjaa, joka ei riko sopimusta, ministeri toteaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tänään antanut päätöksen, jonka mukaan Belgia rikkoi Euroopan ihmisoikeussopimusta, kun se palautti ns. Dublin-asetuksen perusteella turvapaikanhakijan Belgiasta Kreikkaan. Myös Kreikan katsotaan rikkoneen ihmisoikeussopimusta, koska maan säilö- ja vastaanotto-olot ja turvapaikkamenettely eivät täytä sopimuksen vaatimuksia. Dublin-menettelyllä tarkoitetaan tilannetta, jossa turvapaikanhakija palautetaan takaisin toiseen EU-maahan hakemuksen käsittelyä varten. Pääsääntönä on, että hakemus käsitellään vain yhdessä maassa.

Lisätietoja: erityisavustaja Thomas Bergman, 071 878 8212

Viime viikon alku oli täynnä kaupunkiaiheisia asioita. Kävin Tukholman seudun Solnan kaupungissa, Malmössä Rosengårdin kuuluisassa kaupunginosassa ja palattuani Helsinkiin metropolikeskustelu on ollut ajankohtaista.

Kaikella kunnioituksella, ehkä päällimmäisenä nyt on mielessäni, että täällä Suomessa keskustelemme kaikesta huolimatta aivan liian paljon hallinnollisista rajoista. Sisällöstä voisi keskustella enemmän.

Ruotsin vierailujeni aiheina oli eri kuntien tavat muun muassa kotouttaa maahanmuuttajia, mutta myös miten tehdään muuta työtä asumisympäristön kunnostamiseksi ja asukkaiden työllistämiseksi.

Sain monta uutta ajatusta – jag fick många nya tänk - kuten nykyruotsiksi ilmeisesti sanotaan. Absolut – toistettiin myös – tavallisen jaa:n tilalla.

Mutta ensin sananen Solnasta. Noin 65 000 asukasta ja yksi monista kaupungeista Suur- Tukholman alueella. Eli ei sielläkään pääkaupunkiseutu ole vain yksi kunta, mutta maakäräjät huolehtivat sairaanhoidosta ja liikenteestä. Solna on tällä hetkellä erittäin ylpeä yhdestä linnastaan – Haga Slottista, joka on siis tässä kaupungissa ja jonne HKH Victoria ja Daniel asettuvat. Haga slott sijaitsee erittäin kauniissa samannimisessä puistossa, joka on todellinen keidas. Sen lisäksi kaupunkiin rakennetaan valtava jalkapalloareena, joka voi saada katon päälleen.

Tässä keskikokoisessa Solnan kaupungissa on maan alin veroäyri, mutta se on myös viiden vuoden ajan ollut yritysystävällisin kunta Ruotsissa. Mutta se mikä teki vaikutuksen meihin vierailijoihin, oli tapa tehdä työllistämispolitiikkaa. Kunta pyrkii määrätietoisesti työllistämään asukkaitaan, ja jopa tänä vuonna toimeentulomenot ovat vähentyneet. Pidetään jatkuvasti yhteyttä työnantajiin ja etsitään kaikille harjoittelupaikka oikeilla työpaikoilla. Yritykset tuntevat myös vastuunsa maahanmuuttajista. Hyvin nopeasti maahantulonsa jälkeen myös pakolaisilla on työtä tai opiskelupaikka. Ei passivoivia kursseja!

Kunnassa olivat hyvin pystyneet laskemaan, että jokainen työllistetty vähentää kuntien toimeentulomenoja. Ei mitään tiukkaa ajattelua – tämä ei ole tehtävämme, vaan kaupunki toimii kokonaisedun nimissä!

Malmön Rosengård puolestaan on varmaan monelle käsitteenä tuttu paikasta, josta sanotaan että on levotonta ja asumisolosuhteet kehnot. Miksi tänne on syntynyt ongelmalähiö, on kysytty monta kertaa. Kuten Ranskassa ja muualla Ruotsissa asumispolitiikalla on suuri osuus. Rakennettiin nopeasti lähiö ns. miljonprogrammetin kautta 1970-luvulla, eikä lähiössä ollut juuri muuta toimintaa. Oli paljon vuokra-asuntotaloja, joita sijoittajat omistivat, eivätkä ne satsanneet taloihin, joten ränsistymistä on siksi tapahtunut. Mutta mikään ghetto kaupunginosa ei ollut. Oli myös hyvin paljon vihreyttä.Uudistamisen lähtökohtana oli mielenkiintoinen oivallus, että lähtökohtana pitää olla urbaani akupunktio: elävöitetään nukkumalähiö sellaisissa paikoissa, että uusi toiminta säteilee koko yhteisöön. Juuri sen mukaisesti oli rakennettu ns. ”bokaler” - bostäder ja affärs – lokaler. Kaupanpitäjä asui uuden kauppansa takana, ja perheet olivat saaneet uusia yrittämismahdollisuuksia. Ja asukkaille tuotiin palveluja. Tärkeä opetus oli, että kaupunginosa ei uudistu pelkillä sosiaalisilla ohjelmilla. Fyysinen ympäristö on tärkeä, jotta itsetunto nousisi ja välittäminen lisääntyisi.

Rosengårdissa pelastustoimella oli käynnissä kampanja, jossa he kävivät jokaisessa kodissa. Nämä käynnit ja esimerkiksi ”stadsdelsvärdar” olivat myötävaikuttaneet siihen, että palot olivat vähentyneet 60 prosenttia. Ja murto-osa nuorista ovat niitä, jotka rettelöivät. Mutta rehellisyyden nimissä kehityssuunta on oikea ja toivottavasti suunta jatkuu. Keskiössä sielläkin on kuitenkin oikea työllistyminen.

Kaiken kaikkiaan tutustuin siis toimintaan – eivätkä isäntäni olleet lainkaan innostuneita keskustelemaan hallintomalleista! Kuten Göran Persson on todennut, kukaan ei järjestä mielenosoituksia aluehallinnon puolesta! Tärkeämpää on, mitä tehdään niillä verovaroilla, joita on uskottu yhteiskunnan käyttöön.

Nyt meillä Helsingin seudulla on päätettävä, mitä haluamme tehdä yhdessä. Kuten Tukholman esimerkki osoitti, pieni kilpailu naapureiden kanssa lisää hallinnon ketteryyttä. Sanonta on kulunut, mutta siitä huolimatta tosi. Meidän on mietittävä, mitä voisimme tehdä toisin, että kokonaisetu lisääntyisi – eikä niin, että kustannukset siirtyvät tai koituvat naapurijärjestön vahingoksi.

Töölöläinen 2.6.2010

Tämän lukuvuoden aikana olen melkein viikoittain törmännyt faktaan ja ihmisiin, jotka ilmaisevat miten huonosti moni henkisesti voi maassamme. Erityisesti nuoret voivat pahoin. Yliopistoissa tarvitaan enemmän resursseja terveydenhoitoon, koska masennus on niin yleistä. Maarianhaminan yläasteilla noin 20 % nuorista potee masennusta ja väsymystä. Suomen Lääkäriseuran ns. konsensuskokous tämän vuoden helmikuussa tuotti uutta kattavaa ja masentavaa tietoa henkisestä pahoinvoinnista ja nyt viimeksi Pekka Himanen valottaa asiaa kirjassaan Kukoistuksen käsikirjoitus.

Pekka Himanen toteaa kirjassaan, että mielenterveyssyistä jo yli 3 % työikäisestä väestöstä on työkyvyttömyyseläkkeellä ja 25 % kaikista sairauspäivärahamenoista johtuu mielenterveyssyistä. Himanen jopa väittää, että menetämme neljänneksen talouden potentiaalista psyykkisestä pahoinvoinnista johtuen.

Lääkäriseuran konsensuskokous totesi muun muassa, että noin 24 % 19-34 vuotiaista naisista ja noin 11 % saman ikäisistä miehistä kokee masennusta. Edelleen itsemurhaluvut ovat korkeita, ja tyttöjen osalta meillä on eniten itsemurhia OECD-maiden keskuudessa. Murrosiästä lähtien tytöt ovat sairaampia, mutta toisaalta pojat kokevat enemmän yksinäisyyttä. Tuttua on tyttöjen sairastuminen syömishäiriöihin ja se, että he kokevat enemmän ulkonäköpaineita.

Tätä listaa voisi jatkaa, mutta joku voisi myös kysyä: miten tilanne poikkeaa sata vuotta sitten vallinneesta tilanteesta, jolloin naisilla oli usein hysteria (esim. Albert Edelfeltin vaimo) – diagnoosi, jota emme tunne tänä päivänä.

En tietenkään siihen osaa vastata, mutta yhteistä näille voi olla, että naisia pakotetaan tiettyyn muottiin. Tytöt tuntevat, että heiltä vaaditaan paljon ja mainitut ulkoiset paineet ovat kovia. Lasten ei myöskään sallita olla lapsia ja media on väärällään vääriä ”ihanteita”.

Mutta ei sovi myöskään vähätellä kiusaamisen yleisyyttä. Kiusaaminen, lähimmäisen pahoinpitely, vihan lietsonta, ulkomaalaisviha – ne ovat myös sukua keskenään.

Vähän kärjistäen voisi myöskin todeta, että tytöt pyrkivät pärjäämään kaikilla aloilla ja pärjäävät poikia paremmin kouluissa, kun taas poikien joukosta löytyy enemmän koulupudokkaita.

Olen Himasen kanssa samaa mieltä, että tarvitaan laajaa muutosta. Nyt pieni

terapian lisääminen ei auta, vaan ongelmia on estettävä ja pulmiin puututtava ajoissa.

Monta kertaa yhteiskunnassa on peräänkuulutettu arvokeskustelua – lähinnä silloin kun laaditaan ns. säästölistoja. Tällainen arvokeskustelu ei ole toiminut, koska usein eri ihmisryhmien tarpeet asetetaan vastakkain. Mutta todellinen keskustelu, jossa me kaikki teoissa ja sanoissa osoitamme, että kaikkien panos yhteiskunnassa on yhtä tärkeä, ja jossa emme pelkästään ihannoi taloudellisia lukuja – tällaiseen muutokseen tarvitaan johtajuutta ja keskustelua. Muuten yhteiskuntamme sairastuu.

Tähän kuuluu, että jotkut nuoret tarvitsevat enemmän tarkoitusta elämäänsä ja monet paljon enemmän yhteisöllisyyttä. Lääkärit suosittelivat pienempiä ryhmäkokoja ja ryhmien pysyvyyttä, jotka palvelisivat erityisesti poikien opiskelua.

Muutosta tarvitaan. Muuten on pakko puhua pahoinvointi- eikä hyvinvointiyhteiskunnasta.

Töölöläinen 12.03.2010