työni kaupunginvaltuustossa

12.9.2012
Strategin för det globala ansvaret
Vi som har längre erfarenhet av kommunalförvaltning kommer ihåg diskussioner om kommunens kompetens – det har behövts rättsavgöranden för att klarlägga att kommunerna kan ta emot vissa flyktingar och att idka internationellt samarbete.
Det att Helsingors idag antar en strategi för det globala ansvaret borde också vägleda den kommitte som funderar på kommunal lagstiftning, att beakta vår strategi i beredningsarbetet.

Valmisteltaessa Globaalistrategiamme huomaamme että moni tähän liittyvä asia on jo huomioitu mm kotoutumissuunnitelmassa, hankintastrategiassa, ympäristöohjelmassa ja henkilöstöpolitiikassa ja arvoissamme.

Mutta ehkä yksi arvo puuttuu meiltä – lähimmäisen kunnioittaminen. Lähimmäisen kunnioittaminen on enemmän kuin suvaitsevaisuutta. Lähimmäisen kunnioittaminen merkitsee jokaisen ihmisen oikeuksien kunnioittamista. Ja meille rkp:ssä jokainen ihminen riippumatta siitä missä hän asuu, mitä kieltä hän puhuu tai mitä uskontoa hän tunnustaa tai miten hän on seksuaalisesti orientoinut on lähimmäisemme.

För de rapporter som den Europeiska grundrättighetsbyrån, FRA publicerat visar tyvärr att på finländsk mark upplever många ryskspråkiga, romer och somalier mycket diskriminering, mera än på annat håll i Europa. Ett fortsatt aktivt grepp mot diskriminering och mobbning i skolorna bör vara vår ledstjärna. Flere gånger har det också pekats på att elever med ryska som modersmål verkligen bör erbjudas modersmålsinriktad ryskundervisning. Och liksom vi har en utmaning att se till att de svenska patienterna hittar dem som ger vård på svenska finns samma utmaning tex när det gäller ryskkunnig hälsovårdspersonal och personer som behöver vård på ryska. Det är en fråga om vilja att organisera verksamheten.

Ympäristötavoitteissamme olemme painottaneet ympäristökasvatuksen merkitystä, mutta missään emme ole painottaneet ihmisoikeuskavatusta, vaikka mitä ilmeisemmin YKn ihmisoikeusneuvosto tulee tätä peräänkuluttamaan Suomelta ns UPR tarkastelussa, jonka päätelmät hyväksytään ensi viikolla Genevessä. Yliopistojen autonomian kasvun myötä entistä suurempi vastuu kasvatuksesta lankeaa opetussunnitelmien toteuttajille. Siten globalivastuutyössä tulisi korostta myös koulujemme työtä ihmisoikeuskasvatuksessa.

Därför föreslår,jag följande kläm

Stadsfullmäktige efterlyser därför att undervisningsväsendet gör upp konkreta planer för hur människorättsfostran genomförs.

Men i det att vi betonar det globala ansvaret är det viktigt att vi erbjuder värdiga arbetsvillkor åt alla – kan vi godkänna en global strategi samtidigt som vi assistenterna i skolor är utan lön på sommaren ?

Tärkeä osa vastuuta toteutuu hankintojen kautta. Olemme aikaisemmin linjanneet että vuoteen 2020 100% hankinnoissa huomioidaan ympäristönäkökohtia. Nykyään joissakin palvelujen hankinnoissa on todella haastavaa huomioida nämä näkökohdat – miten arvioit näitä näkökohtia esim asiantuntijapalveluisaa kuten tilintarkastuksessa ? Valtion puolella ei ole vielä olleenkaan tiedetä miten edetä tässä.

Valtion hankintayhtiö Hansel ja heidän vuosiraporttinsa on esimerkki miten globaalivastuusta tule ja voi raportoida globaalivastuusta.

Ja julkisista hankinnoista puheenollen, olisi hyvä että virkamatkoilla käytämme hotelleja jotka ovat sitoutuneet toimimaan seksikauppaa ja ihmiskauppaa vastaan.

Strategin bidrar till att fästa blicken på hur verksamheten i stadens olika verk och affärsverk sköts. Den kan vara ett redskap som hjälper oss att ifrågasätta invanda handlingsmönster och åstadkomma nya verksamhetssätt.
S Vi anser att staden har ett ansvar för att bekämpa både inhemsk och internationell svart ekonomi. Helsingfors bör sträva till effektiverat arbete arbete mot skattesmitare genom fungerande kontroll av de tjänster, transaktioner och affärer som stadskoncernen gör. Vi väntar dock att statsmakten skall sätta stopp för att vinster överförs till skatteparadis genom konstgjord prissättning och överstora räntor.

Olemme myös hyväksyneet ruokakulttuuriohjelman, ja siinä monta tavoitetta. Valitettavasti on todettava että jotkut tavoitteet siinä ristiriidassa toistensa kanssa. Ja taustamuistiossa esitetyt luvut maito- lihatuotannon ympäristövaikutuksista perustuvat vääriin ja vanhentuneisiin tietoihin. Ei voi olla niin kuin väitämme ohjelmissamme että maatalouden eläimet vastaavat 18% kasvihuonepäästöistä, jos toisaalla todetaan että koko maatalous vastaa 15% niistä. Oikea luku maidontuotannon osalta on 2,7 %. Tai professori Pekka Huhtasen lukuja käyttäen, Kasvihuonepäästöissä yksi etelänmatka vastaa 5-6 vuoden maitokulutusta. Lopetetaan suomalaisen lehmän panettelu ja priorisoimme hankinnoissa lehmiä jotka ovat ns pitäneet esim saaristomme kultturimaisemaa yllä.

Veden kulutus on kuitenkin aihe joka antaa aihetta huoleen.

Kun teemme ruokahankintapäätöksiä, syytä nojautua todella avoimesti ja tieteellisesti hyväksyttyihin ympäristömerkkeihin.

Mutta ruokailussa ja kaikessa muussa on vältettävä jätteen tuottamista. Tämä tavoite puuttuu ohjelmistamme ja olen vakuuttunut että kierrätyksessä on edelleen kehittämistä.
Kolmannen Global green Economy index ei ollenkaan sijoita Suomea 10 parhaan suoriutujan joukkoon joukkoon, mutta siellä ovat Tanska, Ruotsi ja Norja. Helsingin sijoittumisesta on sen johdosta hankalaa sanoa jotain. Mutta koko Suomella on tällä globaalin vastuun saralla parantamista.

Globalisaatio on nostanut enemmän ihmisiä kurjuudesta kuin kehitysapu ja on auttanut tavoitteissamme saavuttaa MDGa. Mutta globalisaation on oltava kestävä, sekä taloudellisesti, sosiaalisestimettä ympäristön kannalta.

Helsingfors stadsfullmäktige 12.9.2012
Gruppanförande
Astrid Thors

******************************************************

28.3.2012
Kuntauudistus – Kommunreformen
Det är ingen tvekan om att det finns många goda orsaker till att i vårt land genomföra en kommunreform och att sträva till att minska kostnadstrycket inom den offentliga sektorn. Demografiska fakta i finansministeriets utredning, som är som bas för den pågående remissrundan till kommunerna är väldigt tydliga.

Vaikka edellisvuosi kuntatalouden kannalta oli parempi kuin mitä osasimme odottaa, ei ole syytä suhtautua tilanteeseen kevyesti. Siitä huolimatta, että taloudellinen tilanne paranee vientimme päävastaanottajamaissa, on riski suuri että maamme talouskasvu tulee olemaan vaatimaton monta vuotta eteenpäin.

Selvityksissä on yksinkertainen viesti; tällä vuosikymmenellä ns huoltosuhde huononee huomattavasti monissa maakunnissa – ja se on jo huonontunut.

Kohta emme enää voi nauttia suurten ikäluokkien työpanosten hedelmistä. Sen sijaan he tulevat nauttimaan eläkettä, joka on ainakin 40 % matalampi kuin palkkatulo.

Redan för flere år sedan frågade ungdomar och barn hur vi beslutsfattare  tänkte lösa denna enkla ekvation: när löneinkomsten ersätts av pension, blir det en lägre bas att bära upp skatter på  och  därmed också lägre skatteintäkter; enkel  matematik min Watson kunde man säga.

Och därtill kommer  ett större antal personer som i något skede behöver en krävande  vård och omsorg.

Svenska folkpartiet har därför velat och vill  att vi i kommunerna skall ta ett aktivt grepp för att skapa sådana kommunala enheter som kan bära kostnaderna för servicen. SFP bidrog på sin tid aktivt till omfattande kommunreformer i hela landet på 1970-talet – mycket mera omfattande än i övriga landet. SFP-kommunerna här i Nyland  tog också nya grepp under Paras- KSSRprocessen under de senaste åren.

Vi är inte motståndare till kommunala samgångar, men de skall ske frivilligt och de ska innebära lösningar på problem – inte skapa nya sådana.

Pääkaupunkiseudulla ongelmat eivät ole samat kuin muualla maassa. Olkapäät eivät ole liian kapeat kustannuksia kantamaan.

Helsinki- Vantaa selvitys antoi meille koko joukon materiaalia yhdistämisen eduista ja haitoista.  On myös syytä kiinnittää huomiota siihen mitä Antti Moision kartoitus Metropolialueen hallintomallit taloustutkimuksen näkökulmasta toi esille. Yhdistäminen voisi ratkaista ongelmat, mutta se aiheuttaa riskejä sen suhteen, että kustannukset nousevat. Siihen meillä ei todellakaan ole varaa – jo nyt kustannusrakenteemme Helsingissä on monella tavalla haastava.

Vi har däremot problem med stigande bostadskostnader, med längre avstånd mellan jobbet och hemmet, med växande skillnader mellan olika stadsdelar och en ojämn kostnadsfördelning för sociala utgifter. Vi har dessa problem redan inom Helsingfors – hur skulle då en sammanslagning av fyra kommuner automatiskt ge bättre resultat ? Det är inte formen utan politiken som är avgörande om vi lyckas motarbeta de negativa trenderna.

Kuntauudistus on tärkeä uudistus, mutta tällä hetkellä tuntuu, että kaksi tärkeää rakennuspalikkaa puuttuvat, jotta voimme vastata valtiovarainministeriön kyselyyn:
meiltä puuttuu käsitys siitä missä terveydenhuollossa kulkisi raja sen välillä mitä kunnat tekevät ja mitä tulisivat tekemään yhteiset organisaatiot. Vasta viime viikolla asetettiin selvitys, joka osittain 31.5. ja lopullisesti 31.12.2012 mennessä esittää tarpeelliset ehdotukset.  

Sama puutetta moitti myös HUS lausunnossaan kuntauudistuksesta. Siinä todettiin, että on syytä selvittää mitä tehtäviä kunnille tulee ennenkuin tehdään suuri kuntauudistus.
Vaikka hallitusohjelma edellyttää, että selvitys metropolihallinnosta tehdään, mitään ei ole tapahtunut. – Tosin on olemassa monia selvityksiä, joista voisi pyyhkiä pölyt, mutta näin pitäisi silloin tehdä.  Nyt emme tiedä minkä muotoisen metropolihallinnon varaan laskemme.

Viime aikoina olemme nähneet yhä useamman taistelevan ollakseen pohjoismaisen mallin kannattaja; sehän halutaan jopa tavaramerkitä!

Mikä on metropolihallinnon pohjoismainen malli – sitä ei ole aivan helppo selvittää tuotetun materiaalin pohjalta.  

Mutta VATT:n selvityksen nro 56 Local public sector in transition, a nordic perspective mukaan missään ei ole pääkaupunkihallintoa, jossa 1/4 – 1/5 maan asukkaista asuvat yhdessä ainoassa kunnassa – tämä olisi valtiovarainministeriön karttojen mukainen tilanne.  Tukholman alueella on monta kuntaa kuten esim. Solnan kunta, 60 000 asukasta – jossa pieni Estelle tulee varttumaan.  

Trots omfattande kommunreform i övriga Danmark, ändrades inte kommungränserna i Köpenhamnsområdet – uppgifterna för kommunerna däremot. Och i Oslo har själva huvudstaden 0,6 milj invånare, med många samarbetande kommuner omkring.

Den nordiska modellen är en modell med kommuner där invånarna kan känna igen sina beslutsfattare, men där problem sköts gemensamt för flere kommuner i huvudstadsregionerna. Närheten till beslutsfattarna är en viktig del av vår förvaltningstradition.

Vi i SFP, och detta gäller sfp i hela regionen är redo för en metropolförvaltning som kunde hantera ärenden som är gemensamma för nejden och där det krävs samarbete över kommungränserna. Det är boendet och markplaneringen, något alla talar om, men det är också miljöövervakningen och trafiken. Dessutom borde denna förvaltning ta ansvaret för flyktingmottagningen och den kunde spela en viktig roll för att organisera den svenska servicen.

Vi bör också vara redo att se vilka form av skatteutjämning som bäst skulle tjäna ändamålet att skapa lika förutsättningar i hela regionen. Det kunde ske genom att samfundsskatten eller kapitalskatten, nu en statlig skatt,  tillfaller det gemensamma organet. Ett gemensamt organ som har hand om vissa särskilt krävande former för service utjämnar också skillnaderna mellan kommunerna.

SFP har i flere sammanhang tagit upp att det i nejden skulle behövas ett organ som samordnar den service som skall finnas på svenska. De modeller som nu finns med enskilda ansvarspersoner, ofta totalt osynliga – ger inte någon garanti för att medborgarna får en fungerande service; att själva processen är fungerande.

Kuntauudistus; lähetekeskustelu, Helsingin valtuusto 28.3.2012

Valtuutettu Astrid Thors

Arvoisa puhemies,

jos oppositio kuvittelee hallituspuolueiden hurraavan ihastuksissaan ja vailla tunnonvaivoja Kreikan uudelle tukipaketille, se erehtyy perusteellisesti. Myös me olemme pettyneitä siihen, että Kreikan päätöksentekijöiltä on vienyt niin pitkän ajan tehdä lupaamansa päätökset, jotka he oikeastaan lupasivat jo kesällä 2011. Mitä pidemmäksi prosessi on venynyt, sitä kalliimmaksi se on käynyt sekä yksittäisille sijoittajille että Kreikan kansalle ja sen eurooppalaisille liittolaisille. Yhtenä esimerkkinä lupausten pettämisestä on myös se, että yksityistämistä, jolla olisi voitu luoda uutta dynamiikkaa, ei ole toteutettu ja että suljettuja sektoreita ei ole avattu uusille toimijoille.

Prosessin pitkittyminen kestävän tilanteen luomiseksi Kreikan velkaantumiselle on käymässä meille muille kalliiksi. Selkeiden päätösten puute voi pahimmassa tapauksessa nujertaa täksi vuodeksi ennustetun vähäisen talouskasvun.

On selvää, että myös me olemme äärimmäisen huolestuneita tilanteesta emmekä mieluusti haluaisi vaarantaa suomalaisten veronmaksajien rahoja edes niitä takuita vastaan, jotka me saamme päinvastoin kuin muut euromaat. Mutta hallitus edellyttää, että Kreikka tekee tässä kuussa, viimeistään karkauspäivänä, päätöksiä kaikista niin sanotuista ennakoivista toimenpiteistä, joista on sovittu tässä toisessa lainapaketissa.

Lisäksi on selvää, että ainoatakaan maksatusta ei voi tapahtua yhteisestä vakausrahoitusvälineestä ERVV:stä, ennen kuin Kreikka on tehnyt oman osuutensa. Meidän ei pidä unohtaa, että tässä toisessa Kreikka-paketissa yksityinen sektori on nyt vahvasti mukana ja että Kreikan julkisia velkoja tullaan voimakkaasti leikkaamaan.

Opposition ja hallituspuolueiden erona on se, että meidän on kannettava vastuu päätöksistämme ja päätösten vaikutuksista. Eroa kuvaa parhaiten keskustan suhtautumisen muuttuminen vajaassa vuodessa. Hallitusasemassa myös keskusta kantoi vastuunsa. Nyt puolue ilmeisesti katsoo sillä olevan varaa liittyä perussuomalaisten seuraan.

Kantamamme vastuu ei koske vain Kreikkaa ja sen kansaa, joka joutuu nyt kärsimään raskaasti poliittisten ja taloudellisten päätöksentekijöidensä useiden vuosien ajan harjoittamasta vastuuttomuudesta. Vastuu koskee koko Euroopan talouden tulevaisuutta ja sen vuoksi varsinkin meidän oman maamme ja omien kansalaistemme hyvinvointia. Solidaarisuus on todellakin tarpeen, mutta myös taloudellinen järjenkäyttö.

valtioiden pahoin velkaantuminen eivät ole mikään poikkeus meidän maailmassamme. Ja tämä ei koske ainoastaan Eurooppaa, eikä pelkästään Italian ja Espanjan kaltaisia maita. Tämä koskee myös useita maailman vahvimpia talouksia, Yhdysvaltoja ja Japania etunenässä. Ero Kreikkaan ei ole vaan määrällinen vaan myös laadullinen: Kreikalla ei ole suurta velkaantumista kestävää reaalitaloutta eikä vientiteollisuutta.

On kuitenkin myös syytä varoittaa seurauksista, joita aiheutuisi Kreikan sulkemisesta eurojärjestelmän ulkopuolelle. Syntyisi niin suuri kaaos, että maan pysyminen EU:ssa olisi epävarmaa.

Latvialaisten ja islantilaisten tapaan kreikkalaiset joutuvat tyytymään elintason laskuun moniksi vuosiksi eteenpäin. Avustuspanokseen kytketty uudistuspaketti edellyttää muun muassa minimipalkkojen alentamista 22 prosentilla 1.1.2012 vallinneeseen tasoon. Nuorten palkkoja alennettaisiin 32 prosenttia, ja monia muita toimenpiteitä tehtäisiin palkkakehityksen sopeuttamiseksi kilpailukykyyn. Kyseessä on siis huomattava sisäinen devalvointi, jota muut euromaat edellyttävät.

Kreikan julkista sektoria on leikattava, ja myös se on välttämätöntä. Se on paisunut liian suureksi, ja on ollut omiaan edistämän korporativismia ja korruptiota. Samoin harmaa talous on ollut huomattavaa Kreikassa, ja toimenpiteiden kohdistaminen siihen on tärkeää. Olkoonkin, että Kreikka on demokratian kotimaa, mutta nyt sillä on paljon opittavaa muilta demokraattisilta oikeusvaltioilta, jotka noudattavat hyvää hallintotapaa.

On arvokasta, että Kreikan kaksi johtavaa puoluetta on sitoutunut tervehdyttämisen ja vakauttamisen jatkamiseen myös kevään vaalien jälkeen. Maan pelastamiseksi on siis olemassa poliittinen tahto. Vielä tärkeämpää on kuitenkin, että mielipidemittaukset vahvistavat Kreikan kansan enemmistön tukevan hanketta.

Tätä tukea ei kuitenkaan saa horjuttaa tunnettujen kreikkalaisten idolien kuten Mikis Theodorakiksen boikottikehotus. Ehkä Arja Saijonmaalla olisi tehtävää selvittää hieman pohjoismaisia arvoja Kreikassa.

Ja nyt meidän on yhdessä torjuttava kansallisten antipatioiden ja stereotypioiden vahvemman jalansijan saaminen Euroopassa. Esimerkkinä tällaisista on, että kreikkalaisia pidetään yleisesti laiskoina ja nykyisiä saksalaisia vain valepukuisina natseina. Tällaisesta kielenkäytöstä on tehtävä loppu.

Kreikkalaisilla on ollut huonoja johtajia, ja tämä on tullut nyt heille kalliiksi. He ovat myös käyttäneet suuret määrät Euroopan rakennerahastovaroja ilman, että niillä olisi saatu aikaan todellista kilpailukykyä ja parempia mahdollisuuksia. Tulevaksi rakennerahastokaudeksi on vakavasti harkittava sitä, miten pystymme takaamaan sen, että varat käytetään uusien kasvumahdollisuuksien luomiseen. Ilman kasvua Kreikka ei pysty selviämään velkakriisistä.

Aika ajoin väkivaltaisiksi yltyneet mielenosoitukset eivät edusta tämän kansan enemmistöä vaan heijastelevat militanttien ammattijärjestöjen ja ääripuolueiden ja -ryhmien perinteisesti vahvaa asemaa Kreikassa. Voimme vain toivoa, että nämä välttämättömän taloudellisen tervehdyttämisen militantit vastustajat eivät onnistu tuhoamaan matkailuelinkeinoa, joka on yksi maan harvoista valopilkuista.

Euroopan pankki- ja valuuttajärjestelmän vakauden turvaamiseksi tämä tukipaketti Kreikalle on välttämätön. Rahoitussektorin luottamuksen vahvistamiseksi on tärkeää, että paketti voidaan hyväksyä pian.

Kreikan kohtalo on varoittava esimerkki kaikille maille, myös meidän omalle maallemme. Kreikan opetuksia ei pidä unohtaa, kun tänä vuonna olemme omassa maassamme valtion menojen kipeiden leikkauspäätösten ja verojen korotusten edessä. Kreikan tiestä ei saa missään nimessä tulla meidän tiemme.

RUOTSALAINEN EDUSKUNTARYHMÄ, Astrid Thors

Ryhmäpuheenvuoro keskustelussa Kreikalle annettavaa tukea koskevasta valtioneuvoston tiedonannosta 28.2.2012

Tätä kirjoittaessa Suomen liput on juuri nostettu salkoon kansallisen veteraanipäivän kunniaksi. Monilla paikkakunnilla valmistaudutaan juhlapäivän viettoon. Juhliin osallistuu entistä harvempi veteraani, mutta sitä tärkeämpää on, että me muut muistamme heidät ja miksi he taistelivat.

Äskettäin päättyneen vaalikampanjan tärkeimpiä tapaamisia oli tapaaminen Tienhaaran veteraanin kanssa, joka on viimeinen komppaniansa elossa oleva. Hänen kohtalonsa askarruttaa minua vieläkin; hän on jo monta vuotta ollut vaimonsa omaishoitaja, eikä itse ole päässyt kuntoutukseen. Hän ei ole mukana järjestöissä eikä vaikuttanut siltä, että kaupunkimme olisi auttanut heidän perhettään kovinkaan paljon. Monessa mielessä tämä henkilö edusti sellaista sisukkuutta, joka on vienyt maatamme eteenpäin monessa haastavassa tilanteessa.

Tällaisen vaalituloksen jälkeen voisi uskoa, että minä en pidä vaalikampanjoista – mutta tilanne on päinvastainen – silloin pääsee todella kertomaan miten itse oivaltaa asiat sekä oikomaan vääriä käsityksiä. Mutta huomaa myös miten jotkut urbaanit legendat leviävät ja ovat saaneet juurtua ja olla vääristämässä mielipiteitä. Entistä suurempi haaste on saattaa kansalaisten tietoon oikeaa faktaa yhteiskunnastamme tilanteessa missä tiedonsaantikanavat ovat entisestään lisääntyneet ja pinnallistuneet.

Moni kansalainen varmaan kyllästyi tv-kanavien välittämiin vaalikeskusteluihin, koska ne illasta toiseen toistivat samoja teemoja. En muista nähneeni yhtä ainuttakaan ohjelmaa, jossa syrjäytymisen syistä olisi keskusteltu kunnolla. Ja on mielenkiintoista huomioida että perussuomalaiset, joiden on kerrottu edustavan unohdettua kansaa, ei eduskunnan valiokuntapaikkoja jaettaessa ottanut vastuuta yhdestäkään valiokunnasta, jossa tarkastellaan köyhyyttä, vaan ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä kunnat ja maahanmuutto olivat heille tärkeämpiä! (kehotan myös lukemaan Helsinki Timesin arviota vaalituloksesta; monessa mielessä erittäin hyvä)

Kirkon kokoaman ns. Köyhyystyöryhmän muutamat esitykset tältä viikolta ovat sitäkin mielenkiintoisempia. Yksi niistä käsittelee alkoholin kulutuksen vähentämistä. Valitettavasti pääkaupungin suurin suomenkielinen lehti kiinnitti kaiken huomionsa siihen, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL oli jäänyt ryhmästä pois ja miksi se oli jäänyt pois eikä nostanut esille varsinaisia esityksiä. Ryhmän tarkoituksena on luonnollisesti se, että osa esityksistä ehtisi vielä hallitusohjelmaan tai että teema näkyisi siinä. Valitettavasti politiikoille jää aika vähän aikaa, ja vielä tällaisen vaalikampanjan jälkeen, jossa aihe jää sivurooliin, sulatella esityksiä.

Itse jäin kaipaamaan työryhmän esityksestä oluen ja siiderin alkoholipitoisuuksien laskemista. Pitoisuudet ovat meillä korkeammat kuin läntisessä naapurimaassamme ja moni meistä on kokenut miten niiden kulutus johtaa alkoholisoitumiseen. Ne työpäivät ja työvuodet jotka menetämme alkoholin ja huumeiden käytön johdosta ovat käsittämättömän suuret. Yhtä vaikeaa on rakentaa menestyksellistä alkoholipolitiikkaa – hintojen korotukset johtavat helposti viinaralliin ja kiellot tekevät hedelmästä entistä houkuttelevamman. Siksi juuri pitoisuuksien laskeminen olisi toteuttamiskelpoinen ja niin tärkeä osa tulevaa hallitusohjelmaa.

Ensi viikolla tiedämme enemmän kuka sitä ohjelmaa kirjoittaa, miten yksityiskohtainen ohjelma tulee olemaan sekä monta muuta seikkaa joista politiikan kannunvalajat tällä hetkellä työllistävät itsensä. Kannunvalanta kun on niin kivaa ja helppoa verrattuna asioiden analyysiin – sen jo Ludvig Holberg tiesi teoksessaan ”Den politiske kandestöber” jonka sain varoitukseksi liiasta politiikan tekemisestä eräältä vanhalta töölöläistuttavaltani jo vuosikymmeniä sitten.

Olenko sitten ottanut siitä oppia on muiden arvioitava.

Mutta kaikesta huolimatta, nyt ihana kevät on tullut kaupunkiimme, rannat ovat entistä paremmassa kunnossa monessa kaupunginosassa ja saamme myös nauttia muutamasta ihanasta uudesta kahvilasta.

Kyllä se siitä!

Töölöläinen   27.4.2011

Ilmassa leijuu monta ideaa, uusia muistioita tuotetaan liukuhihnalla – Suomessa on luotava uusi biostrategia, ikäihmisille on taattava paremmat palvelut, Kelan tulee saada vastuu valtakunnallisesta hoitorahastosta, vanhempainlomiin on mahdollisesti tulossa uusi järjestelmä jne.

Yllä muutama uutinen viime viikoilta. Moni taho valmistautuu tulevaan eduskuntakauteen. On tärkeätä saada omalla etupiirille tärkeät asiat ajettua moniin aivoihin ja moniin muistioihin. Ministeriöt tarjoavat myös virikkeitä keskusteluun, koska jokainen on luonut tulevaisuuskatsauksen oman hallinnonalansa tarpeista.

Nykyään Suomessa on ns. ajatushautomoita, jotka myös puolueiden tarpeisiin tuottavat ajatuksia ja nostavat esiin yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Selvitysten tulvasta huolimatta en ole varma, että löydämme ilman suurta ponnistusta vastauksia muutamaan polttavaan kysymykseen: että työllisyyspolitiikkaamme on tehokasta; että järjestelmät eivät tee ihmisiä vangeikseen nykyisessä sosiaaliturvan viidakossa. että koulujärjestelmä edelleen antaisi sellaiset valmiudet, että jokainen voi pärjätä, ettei koulu ole osasyyllinen syrjäytymiseen.

Eittämättä yhteiskunnassa on näistä johtuen syrjäytymistä, joka periytyy sukupolvesta toiseen. Voi kysyä, löytyykö auttavaa kättä yhteiskunnassamme missään, ovatko viranomaisemme niin lokeroituneita ja lyhytnäköisesti ohjattuja, etteivät yksilöt saa tehokasta apua esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimistoista, Kelalta tai kunnalta?

Kuluneella viikolla Ruotsi sai hallituksen, jonka jäsenet toistavat joka toisessa lauseessa: ”genom Arbetslinjen skall vi motverka utförskap, hellre jobb än bidrag”. Vähän sisäpiirikieltä, mutta sillä tarkoitetaan, että halutaan tehokasta työllistymistä, sairauspoissaolojen vähentämistä, vaihtoehtoja viralliselle työnvälitystoiminnalle, vähemmän tukea, enemmän oikeita töitä jne. Todella tehokkaasti ovat vähentäneet sairauspoissaoloja – jopa niin, että julkinen keskustelu viimeisinä päivinä ennen vaaleja keskittyi muutaman henkilön vaikeaan tilanteeseen. Nämä tapaukset ovat voineet viedä porvareilta enemmistön!

Myös me tarvitsemme uusia toimintatapoja ja uutta työnjakoa, jotta työllistämispolitiikkamme olisi tehokkaampaa. Miten on mahdollista, että pääkaupunkiseudulla on samalla sekä työttömyyttä että vaikeaa saada työntekijöitä?

Moni toimeentulotuella sinnittelevä on työtön. Tarjotaanko heille riittävästi työllistymispalveluja? Mistä löytyy työllisyyspolitiikan Siilasmaa, joka ravisteli armeijaa asevelvollisuusselvityksellään! Vastaavaa ravistelua tarvittaisiin työnvälityksessä ja työllisyyspolitiikassa.

Peruskoulun tuntijako on uudistettavana, ja suomalaiseen tapaan puhutaan vain yhdestä asiasta. Mutta kuka miettii, toimiiko koulu niin, että villimmät pojat jäävät alakynteen jo heti ensimmäisestä luokasta lähtien? Monta riskitekijää liittyy siihen, että pojat eivät saa tilaa tässä vaiheessa. Miten koululaitosta on muutettava, että kaikki lapset saavat oikeata ja riittävää huomiota?

Mutta sen sijaan, että näistä asioista keskustellaan, valtaosa mediasta keskittyy nyt neljättä vuotta metsästämään vaalirahoitussotkuja. Moni sotkuihin syytön kansanedustaja-kollega on kyllästynyt tähän ja heittää hanskat kehään. Kun itsellä ei ole ollut hajuakaan KMS- yhdistyksestä, eikä ollut kuullutkaan herra Merisalosta ennen jupakkaa, tuntuu kyllä kurjalta kun lehdet kirjoittavat, että tämän kauden kansanedustajat ovat kaikki saaneet merkin otsaansa, kun ei ole ollut mitään huomauttamista vaalirahailmoituksista.

Töölöläinen 6.10.2010